Blogi

Vuonna 1867 Viipurissa julkaistussa oppikirjassa "Muistellus oppi rakennus-taidossa" kirjoittaa Alexander Ruti : "Katto, eli se ylimmäinen pinta, jolla warjellaan rakennuksia weden sateesta, tehdään monista, erilaisista aineista". "Tavallisia rakennuksia" katetaan Rutin mukaan "päreillä, laudoilla ja tiileillä, liuskakivellä, raudalla, zinkillä ja suurissa rakennuksissa kiwi-pliitoilla, lyijyllä, läkillä, waskella, jotka toisinaan kullataan tai hopioitetaan, wielä tehdään kattoja paperista, savesta, huowasta, zementistä, olista j.n.e."Näin sitä on entivanhaankin ihmetelty, mitä katteeksi laitetaan.

Mikä sitten on se ”oikea” katemateriaali?

Oikea katemateriaali on tarkoituksen mukainen, kyseiseen rakennukseen soveltuva kate.

Tässä tarkastelussa on otettava huomioon rakennuksen käyttötarkoitus, arvo ja arkkitehtuuri.

Vesikatto on tekninen rakennusosa, jonka tärkein tehtävä on pitää sadevesi rakennuksen ulkopuolella.

Kaikissa rakennuksissa tuo ehdoton vedenpitävyys ei ole aivan välttämätön. Eihän joku maalattialla

varustettu konesuoja ole moksiskaan jos sinne vähän vettä lurahtelee katosta. Pääasia, että suurin osa pysyy ulkopuolella.

Asuinrakennukset ovatkin sitten aivan oma lukunsa. Pienikin vesivuoto voi aiheuttaa mittavia vahinkoja jos ei varsinaisesti näkyvinä vuotojälkinä, niin salakavalasti huoneilman pilaantumisena.

Vastaus kysymykseen oikeasta katemateriaalista voidaankin saada, kun pohditaan edellä olevaa.

Mietitään tässä lähinnä teräskatteiden ominaisuuksia.

Teräskatteet voidaan jakaa pääosin kahteen eri kategoriaan, muoto- ja poimulevykatteet sekä

saumatut peltikatteet. Saumatuista katoista käytetään mm. seuraavia nimityksiä, konesaumakatto, rivipeltikatto, saumapeltikatto.

Muoto- ja poimulevykatteet on valmistettu lähes yksinomaan muovipinnoitetusta teräslevystä.

Prässäämällä pelti erilaisiin muotoihin on pellille saatu jäykkyyttä, mistä johtuen voidaan ruodejako

tehdä harvaksi. Tästä harvasta ruodejaosta seuraa voimakas kondensoitumisen lisääntyminen pellin alapinnassa. Pellit kiinnitetään alustaansa ja toisiinsa, joko naulaamalla tai ruuvaamalla pellin läpi.

Kaikki katolla olevat pellit liittyvät toisiinsa limisaumoilla.

Näistä seikoista johtuen on aluskatteen käyttö katteen alla ehdottoman välttämätöntä, koska lopullinen vesitiiviys saavutetaan juuri aluskatteella.

Em. poimulevykatteisiin kuuluu myös ns. Lukkosaumakate, joka ulkonäöltään jonkin verran muistuttaa saumattua peltikatetta ja jota myös virheellisesti konesaumakattona markkinoidaan.

Näissä katteissa ongelmakohtia ovat yleensä jiirit ja läpiviennit. Läpivientipellitykset tulee ulottaa

aina harjapellin alle, joka ei yleensä ole esteettisesti kovinkaan hyvän näköinen ratkaisu.

Saumattu peltikate on suomessa ollut käytössä jo 1700- luvulta lähtien.

Aluksi pellit saumattiin pienemmistä arkeista käsin. 1950 luvulla kehitettiin rivikone, joka helpotti

käsityötä siinä määrin, että suorat rivisaumat voidaan tehdä koneellisesti ja saumat voidaan myös

sulkea koneellisesti. Tämä mahdollistaa myös sen, että pellit voidaan tehdä koko lappeen mittaisiksi.

Konesaumakatossa on laudoituksena tiheä laudoitus k/k 20-60 mm. Tästä johtuen on kondensoivaa peltipintaa hyvin vähän näkyvissä.

Kaikki pellitykset liitetään toisiinsa kaksinkertaisilla saumoilla, jotka käsitellään saumaöljyllä.

Mitään kiinnityksiä ei tehdä pellityksen läpi, vaan katto kiinnitetään saumojen sisästä.

Aito saumattu peltikate on elinkaareltaan pitkäikäisin katemateriaali.

Ajattelutavassa on ehkä se merkittävin näiden katteiden välinen ero.

Muotolevykatteissa hyväksytään se tosiasia, että kate ei pidä vettä ja veden pitävyys varmistetaan aluskatteella.

Rivipeltikaton tekemisessä tällainen ajatus on täysin vieras, ja voisi olla jopa hieman vaarallista ehdottaa peltisepälle aluskatteen käyttöä varmistuksena. On vähän sama asia jos ehdottaisi kirurgille ruumisasuton tilaamista jo valmiiksi, kun hän valmistautuu umpisuolen leikkaukseen.

Maalauksesta.

Sinkitty pelti tulee maalata 2- 4 vuoden kuluttua asennuksesta. Maalikalvon tehtävä on suojata pellin sinkkipinnoitetta kulumiselta. Sinkki on se osa pellistä, joka suojaa varsinaista teräspeltiä korroosiolta. Oleellista katon iälle on se, että maalikalvo pidetään ehjänä. Kun maalikalvo kuluu ohueksi suoritetaan huoltomaalaus. Huoltomaalaus väli on n. 10-15 vuotta. Tällainen huoltaminen kuuluu jokaiseen kiinteistöön ja oikeastaan oikotietä onneen ei ole.

Oma lukunsa on tietenkin kuparikatto, joka ei vaadi muuta huoltoa, kuin roskien poistoa ränneistä ja muista kriittisistä paikoista. Kerta investointina kuparikatto on kallis, mutta elinkaarensa aikana varmasti edullisin.

Konesaumakattoja tehdään myös alumiinista. Alumiini on hyvä valinta kattoon, mm. sen erinomaisen korroosionkestävyyden kannalta. Alumiinikaton hinta asettuu sinkityn ja kuparisen katteen väliin.

Muovipinnoitteet pellin päällä ovat noin 30 vuotta vanha keksintö. Osa pinnoitteista on pysynyt kiinni pellissä hyvin ja osa taas irronnut kokonaan. Mikään ei kuitenkaan auta siihen, että aurinko, sateet, jää, lumi ym. haalistavat myös muovipinnoitteen. Sitä ei sitten voikaan enää maalata vaan uusitaan koko pellitys, kun ei viitsitä katsella rumaa haalistunutta pinnoitetta.

Valmiiksi pinnoitetut pellit puoltavat paikkaansa silloin, kun halutaan saada nopeasti valmista esimerkkinä asuntotuotanto.

Silloin ei ajatella sitä, mitä sille katolle kuuluu 15 tai 20 vuoden päästä. ”Se on taas sen ajan murhe” ajattelutapa on valitettavasti tänä päivänä hyvin voimakkaasti valloillaan.

Kaiken kaikkiaan vanha perinteinen rakentamistapa ei vieläkään ole menettänyt arvoaan. Kysymys on vain siitä osataanko sitä vaatia ja vaalia.

Veli Kilpirinne

Kelpo seppä, Luova johtaja, HTT