" /> Tarinoita peltisepistä nro. 11, Martin The Man - Vaskisepät

Tarinoita peltisepistä nro. 11, Martin The Man

Tarinoita peltisepistä nro. 11, Martin The Man

Itkevän sydämeni sakea veri värjää kuskin penkin, kun seuraan sivusta punaisen lava-autoni selviämistaistelua pahanlaatuista syöpää vastaan. Aamupuhteeksi, kun työntää auton käyntiin, on itsekin virkeämpi päivän koitoksiin, sekä olemaan lava-auton elonkamppailussa tukena. Uusi laturi ei ehdi ladata purkavia akkuparkoja lyhyitä pätkiä ajellessa, joten buusterilla annettu shokkihoito auttaa käynnistämisessä. Ei ihme, että väsyneet akutkin saavat virtapiikin, sillä kokeilin buusteria peukalon päihin ja kummasti virta riittää koko viikon askareisiin.

Löydettyäni sopivan mäkistarttipaikan laviskalle Rihkamatorin nurkilta, siinä kahvitauon aikoina nokkaani kantautui Vaskiseppä-kahvin tuoksu. Pian huomasinkin Martinin, mestarisepän käyskentelevän työmaan läheisyydessä. Kuin lännen filmeissä, mittailimme Martinin kanssa toisiamme. Hetkeksi aika pysähtyi jopa vanhan Osuuspankin talon seinässä, koska tilanne oli niin jännittynyt. Tilanne raukesi, kun istuimme juomaan työmaakahvit. Molemminpuolinen kunnioitus oli säilynyt.

Tarinoita Martinista riittäisi loputtomiin, mutta taidan tässä kertoa vain pari vaatimatonta niistä. Huhut kertovat, että Viron pellityskohteissa ei neliöt ja haasteet riittäneet, niin ohjasi sepän polku Vaskisepille. Martin on ollut meillä nyt 6 vuotta hommissa.

Viime vuoden pikkujouluissa Martin paistatteli muiden peltiseppien edessä, sillä hän sai Kultaisen lusikan, tämän peltiseppien keskuudessa mittaamattoman arvokkaan tunnustuksen, jonka saavat vain harvat. Hänestä tuli siis vuoden seppä 2016!!

Kyselin työmaalla tämän mestaripeltisepän tuntoja ja Martin vastaili näin;
”Vaskisepillä on hyvä, koska jos haluaa apua vaikeissa pellityksissä, niin firman perustajat tulee mielellään kaveriksi takomaan. Myös on hienoa, kun seppäkärryt tuli keväällä, niin pysyy työkalut järjestyksessä ja kuivina. Välillä toki tuntuu, että apumiehet ja työkaverit vaihtuu liian tiuhaan. Kaikissa yrityksissä on omat pienet käytännön ongelmat, mutta yhdessä saamme nekin karsittua.”
Martinin kanssa olisi voinu rupatella enemmänkin, sillä hän on avoin ja mukava, kun jutulle alkaa, mutta selvästi urakat painoivat päälle. Niinpä hän työnsi mullekin naulapyssyn käteen ja kypärän päähän ja ohjasi minut lemmareiden asennukseen. Hetken harkittuaan Martin ja Hannu alkoivat arpomaan aikataulutuskysymyksiä, kun tällainen toimistojätkä seikkailee katolla, niinpä lähin exceleitten ääreen, ettei jätkien päivän hommat loppuis ennenaikojaan. 😉

PS.. Huoltoploki antaa odotuttaa itseään. Onkohan siellä jotakin jännää tuloillaan?

Hyvää viikonloppua!!!

-Late