" /> Työntekijän ja työnantajan välinen lojaalius - Vaskisepät

Työntekijän ja työnantajan välinen lojaalius

Työntekijän ja työnantajan välinen lojaalius

Otetaanpa esimerkki:

Keskisuomalainen rekka-auton kuljettaja työskentelee kahdettatoista työvuottaan pienehkössä kuljetusyrityksessä.
Hän ajaa autoa, joka on melko tuliterä ja varusteltu miltei parhain mahdollisin varustein. Kyseinen kuljettaja tykkää työstään ja hänelle on tärkeää myös se, että yritys menestyy ja yrittäjä voi hyvin. Silloin hänelläkin on hyvä olla ja tehdä työtään.

Kerran eräällä huoltoasemalla toinen rekkakuski tiedustelee häneltä, miksi tämä käy niin harvoin työnsä lomassa huoltoasemalla kahvittelemassa.

Tämähän on yleinen tapa automiehillä, pysähtyä muutaman kerran kahvitauolle ja syömään yleisesti automiesten suosimille liikenneasemille.

Kuljettaja selittää hänelle kuinka hän on oma-aloitteisesti laskenut, kuinka paljon säästyy omaa ja yrityksen varoja, kun hän ajoittaa omat kahvi-, ja ruokataukonsa esimerkiksi lastaus-, ja purkutaukojen yhteyteen.

Hän kertoo laskeneensa, että täydestä vauhdista pysäyttämiseen huoltoasemalle ja siitä kiihdyttämiseen takaisin täyteen vauhtiin kuluu polttoainetta noin 8 litraa, joka on euromääränä hieman enemmän nykyisellä Dieselin hintatasolla. Välillisiä kulumisia esimerkiksi jarruihin, renkaisiin, napoihin ja akseleihin hän ei ole laskelmassaan ottanut huomioon. Mikäli hän pysähtyisi 2-3 kertaa työvuoronsa aikana ylimääräiselle tauolle, pysähdyskertoja tulisi vuodessa noin 700. Näin ollen ”ylimääräisistä” pysähdyksistä koituisi arviolta 5600 lisälasku.(tähän on siis huomioitu vain polttoaine) Lisäksi liikenneasemat hinnoittelevat sämpyläkahvinsa kovin korkealle, jolloin myös omaa rahaa säästyy 2000-3000 euroa vuodessa.

Kuljettajan ajamaan autoon kertyy paljon kilometrejä ja tulee taas uuden auton vaihtamisen aika. Hän astelee työnantajansa kanssa kuorma-autoja myyvään liikkeeseen. On aika valita uusi rekka-auto. Tässä tulee mukaan työnantajan lojaalius työntekijäänsä kohtaan. Työnantaja on laittanut merkille, kuinka hänen kuljettajansa on osoittanut lojaaliutta hänen yritystään kohtaan ja antaa nyt työntekijän valita käytännössä mieleisensä auton, varustella sen mukavalla istuimella, kahvinkeittimellä, mikroaaltouunilla, jääkaapilla, hyvillä lisävaloilla ja muilla varusteilla, jotka tuovat mielekkyyttä työn tekemiseen. Työnantaja huomaa lopulta kuitenkin säästävänsä vuosittaisia kustannuksia, sillä hän on löytänyt hyvän työntekijän, josta haluaa pitää kiinni.

Voisikohan tätä esimerkkiä toteuttaa nykyaikana myös muilla aloilla ja työpaikoilla. Moni on varmaan kuullut kommentin ”ei kiinnosta, mä oon vaan töissä täällä”.
Kai Hakkarainen, Aluejohtaja