Hirsitalo museoviraston suojeluksessa
Museoviraston suojeluksessa oleva hirsitalo Juupajoella, n. 50km Tampereelta, on alunperin 1904 rakennettu kouluksi. Sen viereen oli 1895 kohonnut Suomen ensimmäinen koneellinen kenkätehdas ja kun tehdas ja kylä kasvoivat tarvittiin koulu. Nyt näitä 470 neliötä asuttaa Elli ja Jouni Raipela. ”Vaimo halusi ison talon, joten tulimme tätä katsomaan.” Majoitus- ja juhlatilapalveluja tarjoava talo sai nimekseen Amorinranta.
Kahdeksan vuotta sitten oli sadepäivä, kun he näkivät talon ensikertaa. Talon edellinen omistaja, boheemi kuvataiteilijam istui 70 neliöisessä salissa pelaamassa korttia assistenttiensa kanssa ja kutsui pariskuntaa mukaan kortinpeluuseen. Mutta kun kortinpeluu ei kiinnostanut hän sanoi, että voitte kiertää itse katsomassa taloa. ”Huomasin heti, että talon heikko kohta oli katto. Vaikka en ammattilainen ole, olen hyvin perillä rakentamisesta. Kun kävin vintillä katsomassa noin 50 vuotta vanha palapellistä tehty katto vuosi useammasta kohtaa. Sanoin taiteilijalle, että katto vuotaa, johon hän totesi että ”Hyvä mies, hae ämpäreitä!” ja jatkoi kortinpeluuta”, Jouni nauraa.
Tiedossa oli siis, että katto pitää vaihtaa, Vaskiseppiin päädyttiin koska saimme Museoviraston avustusta. Katto piti tehdä vanhalla tyylillä, jonka Vaskisepät hallitsevat. Samalla he korjasivat veden lahottamia puurakenteita.
Katossa oli paljon käsityötä; jalkarännit ja 7 piipun pellitystä. Talossa kun on yhteensä 13 tulisijaa. Museovirastolle oli tärkeää, että jalkarännit ja piipun pellitykset tehdään vimpan päälle vanhalla tyylillä. Niistä tulikin erityisen hienot.
”Olen koulutukseltani psykoterapeutti ja teen töitä ihmisten parissa. Sepistä jäi todella positiivinen kokemus. Kaikki sepät olivat puheliaita ja reippaita, hyvin sisäistäneet asiakaslähtöisyyden. Välitön kiinnostunut asenne meitä asiakkaita kohtaan näkyi. Myös yhteydenpito toimi; Whatsapp ryhmän kautta tuli kuvia katon edistymisestä säännöllisesti.”
Seppiä katolla oli välillä 3 ja välillä 6, mutta kun heinäkuuksi piti saada Amorinrannan kesäkahvila auki ja majoitustilat pyörimään ilman, että kukaan paukuttaa peltiä yläpuolella Vaskisepät pyysivät Kokkolasta lisää seppiä apuun. Aikataulu piti ja piha oli siistinä kun kahvila aukesi.
Nyt uusi pelti jää hapettumaan muutamiksi vuosiksi, jonka jälkeen maalaus on vasta ajankohtaista.
Kun kyseessä on yksi kylän tärkeimmistä arvorakennuksista näkyvällä paikalla, on kehuja sadellut.
”Ihmiset kiittelevät, että teitte kulttuuriteon kun korjasitte katon. Todella komea siitä tulikin. Piiput on kuin karkkeja katolla. Käsityön jälki näkyy, eihän se olisi läheskään samaa luokkaa, jos olisi tehty valmiiksi pinnoitetusta pellistä, vaikka olisi kai semmoisen jäljitelmänkin tähän saanut tehdä.”
