Kuparista syntyy tyylikkäin ja kestävin katto
Haapavesitiellä Ylivieskassa sijaitseva amerikkalaistyylinen hirsitalo Varjola rakennettiin vuonna 1922 pariskunnan kodiksi. Talo ehti olla kylmillään 40 vuotta, kunnes Vaskiseppien myyjä Antti Heikkilä osti sen vaimoineen vuonna 2010.
Taloa restauroitiin asumiskuntoon 2,5 vuotta, kunnes jäljellä oli enää huonoon kuntoon ehtinyt katto. Alkuperäinen vanhoille hirsitaloille ominainen pärekatto oli muutettu 1950-luvun alussa vanhan ajan saumakatoksi, palapeltikatoksi. Sitä ei ollut koskaan maalattu, ja se oli ruostunut kauttaaltaan.
Konesaumakate oli Antille itsestäänselvyys eikä kuparinkaan valintaa kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen taloon tarvinnut kahta kertaa miettiä. Valinta tehtiin sydämellä, mutta taustalla vaikuttivat järkiperusteet. Kuparikatehan on sijoitus, joka nostaa talon arvoa ja käyttöikää. Lisäksi se oli järkevä ratkaisu jyrkän ja vaikeakulkuisen katon huollon kannalta.
Tyylikäs ja pitkäikäinen uusi katto syntyi lopulta Antille tuttujen seppien, Otso Huhtalan ja Otto Rautakosken, käsissä. Vanhaa pärekattoa käytettiin perinteiseen tyyliin konesaumakatteen pohjana, ja kattoon lisättiin jalkarännit, jotka hillitsevät lumen tippumista katolta. Hieno yksityiskohta on myös kuistin katto, joka tehtiin pääkatosta poiketen vaaka- eli jalkasaumalla.
”Päätös kuparikatosta syntyi sydämellä, ja nyt ymmärrän, miksi katon hankinta herättää monissa asiakkaissakin niin suuria tunteita: oma katto on enemmän kuin katto. Jopa katon tehneet sepät ovat käyneet sitä ihailemassa. Se on heidän luomuksensa.”
-Antti Heikkilä
