Käsityöläisen unelmakohde keskellä Helsinkiä

Kohdetta ei voi millään muotoa sanoa helpoksi. Vanhassa rakennuksessa on tuskin yhtään suoraa viivaa ja työmaa oli kuhisevan kaupungin keskustassa. Esimerkiksi pyöreistä kattoikkunoista yksikään ei ollut täysin saman kokoinen. Kadun mukaisesti kaartuva katto oli tehtävä kiilaavista pelleistä ja kourut piti rypyttää puolen metrin välein.

Haasteet toivat vain intoa sepille ja kun lähes jokainen katolle nostettava pellin palanen piti työstää uniikkiin muotoon oli kohde käsityöläisen unelma.

Myös vanhan ja uuden pellin liitoksissa piti huomioida tulevaisuuden remonttitarpeet. Saumojen pitää olla kestävät, mutta kuitenkin sellaiset, että kun sisäkattoa joskus uudistetaan, irtoaa vanha pelti uudesta katosta helposti. Meidän jäljiltä on tulevien seppien helppo jatkaa.

Kaupungin keskusta taas asettaa turvallisuudelle erityiset vaatimukset. Kadulle ei saa tippua mitään hallitsemattomasti. Turva-aitaukset on mitoitettava niin, että ne häiritsevät mahdollisimman vähän jalankulkijoita, mutta luovat riittävän turva-alueen. Vanhan katon purkaminen olikin tehtävä taiten ja varmuuden vuoksi vanhat pellit pilkottiin poikkeuksellisen pieniin paloihin.

Katolla oli 3-4 seppää kerrallaan kaksi kuukautta. Kisälleille tämä oli huippuoppia. He pääsivät seuraamaan mestareiden työtapoja monissa poikkeuksellisissa käänteissä.

Ja nyt kun valmista kattoa katsoo, niin voihan tästä olla ylpeä. Tälle on helppo antaa pitkä takuu.