Remontin kohteena lähes satavuotias arvokiinteistö Tinasepäntieltä
Lähes satavuotias arvokiinteistö Tinasepäntiellä Helsingissä sai arvoisensa peltikaton. Ennen kattoremonttia aiempaa, mahdollisesti alkuperäistä palapellistä tehtyä peltikattoa oli huollettu mm. maalaamalla edellisten asukkaiden toimesta.
Konesaumakatto on hyvin erikoislaatuinen. Lähimpänä se lienee mansardikaton määritelmää, koska lappeet ovat joka suuntaan. Katossa ei ole avointa päätyä, joten esimerkiksi tuuletus on räystään alta ja poistoa varten on katolla alipainetuulettimet.Ullakkotiloissa ei ole tavallisia päätykolmioventtiileitä.
Talon omistajat Kalle Eksymä ja Johanna Rassi kertovat, että he muuttivat taloon noin kaksi vuotta sitten ja muuton jälkeen kiinnittivät huomiota räystäälle kertyviin jääpuikkoihin, joten teettivät heti tuuletukset kuntoon peltikattofirmalla. Se tuntui akuuteimmalta asialta hoitaa kuntoon. Sen jälkeen he pyysivät katosta kuntoarvion, jossa ilmenikin vuotokohta.
”Olin tietenkin tutkinut jo aihetta, kun on näin vanha talo. Ei sitä viitsi ihan ensikertalaiselle antaa hommaa, joka on näin tärkeä ja ei mistään helpoimmasta päästä. Vaskisepät sattuivat juuri tekemään meitä vastapäätä kattoremonttia. Meinasin mennä pyytämään tarjousta, mutta ei tarvinnutkaan kun ovikello soi. He olivat katsoneet naapurin katolta, että meidän katto ei näytä kovin hyvältä.”
”Netistä olin katsonut, että näissä on hirveitä hintahaitareita. Mutta Vaskiseppien ja tämän toisen peltikattofirman hinta oli aika samoissa ja siten oli aika helppoa tehdä päätös.”
”Olimme kokoajan kotona kun kattoremontti oli käynnissä. Se sujui oikein hyvin. Olin varautunut lähtemään evakkoon kun työpisteeni on yläkerrassa hyvin lähellä kattoa, mutta naputus oli yllättävän hiljaista tänne sisälle.”
Peltiseppiä oli neljä paikalla kokoajan, koska kyseessä oli niin käsityökatto kun vaan voi olla omakotitaloissa. Kattotyypeistä tämä on se kaikkein vaikein pellittää. Lappeetkaan eivät ole suorat vaan mansarditaitoksen lisäksi haasteena on myös ankanpyrstö eli satularäystäs. Sepille oli paljon mielenkiintoista hommaa.
”Nyt kun isot remontit on teetetty, on aika vähän nauttiakin niistä. Vaikka nämä remontit nostivat talon arvoa entisestään ja voitollehan tästä jäisi jos heti myisi, mutta tykätään asua just tässä talossa, että ei tästä olla mihinkään lähdössä”, Eksymä naurahtaa.
”Kun on näin vanha ja spesiaali talo, olisi voinut saada museovirastolta restaurointitukea, mutta sitä varten olisi pitänyt suunnitelmat olla tehtynä jo vuotta aikasemmin. Se on ehkä ainoa mitä olisi voinut järkevämmin itse tehdä.”