Miksi Vaskisepät ovat vaskiseppiä?
Miksi Vaskisepät ovat vaskiseppiä?
"Vaski tulee slaavilais-ugrilaisesta kantasanasta ues eli punertava. Seppä taas tarkoittaa taitavaa tekijää."
Miksi Vaskisepät ovat vaskiseppiä?
"Vaski tulee slaavilais-ugrilaisesta kantasanasta ues eli punertava. Seppä taas tarkoittaa taitavaa tekijää."
Vaski on kuparin vanhanaikainen nimitys ja se on Vaskiseppien erikoisosaamista. Kun ymmärtää kuparin työstämistä, ymmärtää normaalin pellinkin käyttäytymisen. Kupari on haastavampi käsitellä; vaikka se on pehmeämpää ja helpommin työstettävää, sen sielunelämää pitää oikeasti ymmärtää, jos haluaa tehdä 500 vuotta kestävän katon. Sehän on jokaisen Vaskisepän unelma!
Myös Helsingin päärautieaseman katolla nähtävään esipatinoituun kupariin on tehty patina esikäsittelemällä. Tällöin lopullinen patinan väri on näkyvissä jo asennusvaiheessa. Normaalisti kupari tulee kirkkaana, hapettuu tummanruskeaksi noin puolessa vuodessa. Seuraavat 20 vuotta se on tummanruskea, lähes musta, kunnes alkaa vähitellen vihertämään ja kuparin vihtrilli tulee pintaan. Lopulta kuparin pinnassa on vihreä patina, joka suojaa sitä kulumiselta.
Kirkas kupari kuluu myyn verran (sadasosa milli) vuodessa, käytännössä 0,6 pelti kuluisi siis 600 vuodessa puhki. Kuparivihtrilli suojaa kulumiselta. Siksi kupari on materiaalina pitkäikäisin. Vaskisepät ei ole koskaan uusineet kuparikattoa siksi, että kupari on puhkikulunut. Erittäin harvoin katto vuotaa sileältä osuudelta, syy on usein tekotavassa tai sepän taidoissa.
Materiaali itsessään ei tee kattoa arvokkaaksi, vaan se, että kuparia on käsitelty oikein. Sitä käsitellään eri tavalla kun normaalia peltiä, muuten se kovenee ja murtuu. Kuparilla on iso lämpölaajeneminen ja jos se kovetetaan hakkaamalla kovaksi, se ei kestä enää lämpölaajenemista ja murtuu helposti esimerkiksi saumasta. Syy on siis se, että kuparia on työstetty väärin.
”Vatikaanissa olen katsonut 1600-luvulla tehtyä konesaumakattoa, missä 3 mm lyijylevystä on saumattu levyt toisiinsa. Niin vanhat perinteet tällä on. Siinä olisi tavoitetta, jos joku 400 vuoden kuluttua selvittäisi historian kirjoista, kuka vaskiseppä oli tehnyt katon!” Eero Inkeroinen pohtii.
”Käyn melkein viikottain Helsingin arvokiinteistöjen katoilla ihailemassa yli 100 vuotta sitten tehtyjä kattoja. Siellä on kyllä ajatuksen kanssa mietitty detskut. Nykysepillä olisi paljon opittavaa sen ajan sepiltä. Ei ole olennaista kauanko katon tekeminen kestää, mutta sillä on, kauanko katto kestää.”