Ylä-Kintaudella sijaitseva 1912 rakennettu historiallinen asuinrakennus sai uuden peltikaton Vaskiseppien kättentyönä
Talossa oli ollut hyvä urallinen saumapeltikatto aiemminkin, lieneekö siksi säilynytkin niin hyvänä pitkään. Esko oli tehnyt aiemman katon itse. Kokemusta onkin monenlaisista rakennushommista, pihapiiriin kuuluu useita rakennuksia mm. pihasauna, autokatos ja konekatos.
Vaskisepät soittivat ja tarjosivat ilmaista tarkastusta. Sanoivat, että katto kuvataan alta ja päältä. Asiallisia olivat ja kokemusta oli selvästi peltikaton tekemisestä, mutta eivät kuitenkaan antaneet noin 40v vanhasta katosta kovin hyvää lausuntoa, koska katossa ei ollut aluskatetta ja joku naulankanta oli vuotanut. Päädyttiin tekemään kattoremontti.
”Uusi aluskate vaikuttaa hyvältä ja tukevalta. Ääniä ei kuulu katolta, mutta ompa täällä muutenkin niin hiljasta, ettei juuri sateen ropinakaan kuulu. Ja estäähän se sisäkosteuden. Rännit ja syöksytorvet vievät nyt vedet maahan asti.
Sepät olivat mukavia nuoria poikia. Oikein komea, kihara tukka oli, jota emäntäkin kävi kehumassa. Huumorintajusia ja ahkeria. Lunta oli niin äärettömästi tänä talvena, mutta eipä se niiden pitkiä sääriä haitannut, harppoivat siellä vaan kun hirvet!
“Kyllähän tämä lopulta hyvä on, vaikka hieman kalliina pidin.“
Muutama päivä kun oli valmistunut tuli postissa oikein takuulappu että on 22 vuoden takuu. Heti perään soitti joku muu katontekijä ja sanoin sille, että nyt on paperia näyttää että katto on kunnossa!
Mielessä on ollut jos saisi tähän vielä jatkajan, kun meidän aika tulee muuttaa täältä pois. Kaikki sukulaiset asuvat vaan niin hajallaan, ettei vielä olla ehditty keskustella. Mutta tässä ollaan niin kauan kun jalat heiluu!
Suosittelen kattoremonttia jos asianomainen itse katsoo, että se on tarpeen ja on varaa maksaa siitä.
Vielä tuli mieleen yksi hauska muisto entisen katon purkamisesta: Se oli huopakatto ja vanhat naulat ärjyivät, kun niitä sorkkaraudalla vääntelin. Ilma oli kuulas ja kirkas ja melkoinen parahdus syntyi, kun kuiva naula irtosi kuusen riuusta. Seuraavana päivänä naapurin emäntä kertoi kuulleensa, kun karhu oli karjunut lähellä häneen kotiaan. En hennonut kertoa hänelle totuutta. Muistaa varmaan vieläkin, kun naapurin pellolla karhu karjui!”
